Suomi on pitkä ja monimuotoinen maa, ja niin ovat omakotiyhdistyksetkin erilaisia niin kokonsa puolesta kuin toimintatavoiltaan, kirjoittaa Raimo Keränen, Omakotiliiton liittohallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja.
Kun etelässä pihat on jo haravoitu puhtaaksi, voi pohjoisessa olla vielä lumi maassa. Samoin myös toiminta vaihtelee eri yhdistysten välillä. Mikä toimii toisaalla Suomessa, ei toimi välttämättä joka puolella.
On tärkeää, että jokainen yhdistys tekee omanlaisia toimintamallejaan. Toiminnan muoto riippuu toimijoista ja jäsenien toiveista. Jokin yhdistys tavoittelee mahdollisimman suurta jäsenmäärää, toinen taas mielekästä toimintaa, joka koetaan tärkeäksi. Jos asuinpaikkana on pieni, muutaman tuhannen asukkaan kunta, ei siellä voi olla samoja tavoitteita jäsenmäärän suhteen kuin suurilla paikkakunnilla.
Jokin yhdistys tavoittelee mahdollisimman suurta jäsenmäärää, toinen taas mielekästä toimintaa, joka koetaan tärkeäksi.
Omakotiliiton piirien alueella on niin sanottuja valkoisia läikkiä, eli näillä alueilla ei ole yhdistystoimintaa Omakotiliiton puitteissa. Piirit voisivat panostaa näiden alueiden kartoitukseen ja aktiivisesti yrittää saada sinne yhdistystoimintaa. Tärkeintä olisi löytää sopivia henkilöitä vetämään tulevia yhdistyksiä.
Erilaiset olosuhteet ovat myös moninaisia: kun toisella oma pihatie vie lyhyen matkan yhteiskunnan ylläpitämälle kadulle tai tielle, voi toisella pihatie olla kymmeniä tai satoja metrejä pitkä. Senkin jälkeen saatetaan tulla tielle, joka on oman tiekunnan hoidossa, ja tien hoitoon osallistutaan maksamalla oma osuus tienhoidon kuluista. Näillä samoilla alueilla usein myös on omat vesihuolto- ja jätevesijärjestelmät, joten joskus tulee kyseenalaistaneeksi, mitä nämä asukkaat saavat vastineeksi kiinteistöverosta.
Kunta- ja aluekohtaiset mökkimaksut poikkeavat eri kuntien kesken todella paljon. Valitettavasti omassa mökkikunnassani Savonlinnassa nämä maksut ovat olleet vuodesta toiseen maan kalleimmat. Kalleimmat kunnat tuntuvat myös keksivän kaikkea mahdollista, mistä voisi veloittaa varsinkin kesäasukkaita.
Myös sähkönsiirron maksujen suuruus vaihtelee paljon eri puolella Suomea. Järvi-Suomen Energia on ollut vuodesta toiseen kallein siirtoyhtiö. Yhtiö toimittaa sähkön meidänkin mökillemme, ja jo pelkkä siirron perusmaksu on yli 41 €/kk. Omakotitalolle sähkön toimittaa toinen yhtiö, ja tällä perusmaksu on vähän alle 40 €/kk.
Sähkön siirtohintojen lisäksi monelle tulee myös kuluja sähkönsiirtolinjoista, jotka halkovat metsä- tai maa-alueita, jolloin linjan alla oleva metsä ei ole käytössä normaalissa puunkasvatuksessa. Tämä voi olla paljon suurempi maksu maanomistajalle kuin siirtomaksut yleensä ovat.
Toisaalta suurissa kaupungeissa on esiin tullut todella kalliita tonttivuokrien korotuksia, jotka voivat ajaa asukkaat taloudelliseen ahdinkoon ja jopa pakottaa luopumaan omasta rakkaasta kodista. Tämän lisäksi myös kaukolämpö-, vesi- ja sähkölaskut ovat voineet nousta kohtuuttomasti lisäten taloudellista rasitusta entisestään. Niinpä näitä kustannusten nousuja on hyvä meidän seurata sekä yrittää vaikuttaa niihin ja toivottavasti jopa alentavasti. Omakotiliitto on tarpeellinen, jotta voidaan puuttua epäkohtiin ja tarjota parempia ideoita.
Hyvää tulevaa kesää kaikille omakotiasujille ja kesämökkien kanssa pihatöissä puuhastelijoille!
Raimo Keränen
Liittohallituksen 1. varapuheenjohtaja
