Ihmiset saa mukaan yhdistystoimintaan yksinkertaisella kikalla
Suuri osa ihmisistä haluaisi osallistua vapaaehtoistoimintaan. Miksi se ei aina muutu teoiksi? Järjestöpäällikkö Sami Toivanen vinkkaa yksinkertaisen keinon saada lisää porukkaa yhdistyshommiin.
Tiedätkö kuinka monta henkilöä haluaisi osallistua vapaaehtoistoimintaan, jos pyydettäisiin? Vuonna 2024 tehdyn laajan Vapaaehtoistoiminta Suomessa -kyselyn mukaan 39 prosenttia. Kyllä, luit oikein: jopa neljä kymmenestä on valmis tarttumaan talkoorukkasiin ja sanasta tekoihin.
Apu-lehdessä etsitään omituista hyypiötä teemalla Missä Jallu luuraa? Samaa voidaan kysyä omakotiyhdistyksissä: minkä lehden takana potentiaaliset aktiivit piilottelevat? Olemmeko osanneet kysyä oikeilla sanoilla tai ylipäätään rohkaista ihmisiä mukaan tavatessamme?
Rutger Bregman nostaa esille kirjassaan Moraalinen kunnianhimo mielenkiintoisen havainnon ihmisten käyttäytymisestä. Puolalainen Samuel Oliner tutki vaimonsa Pearlin kanssa toisen maailmansodan aikana juutalaisia kotiinsa piilottaneiden ihmisten psykologista profiilia. Tutkijoiden yllätykseksi suojaa tarjonneiden profiileista ei löydetty yhtä selittäjää. Samaan tulokseen tuli myöhemmin amerikkalainen psykologi Eva Fogelman.
Arvoitukseksi jäänyt selitys sille, mikä sai ihmiset piilottamaan juutalaisia kotiinsa, sai vastauksen 1990-luvulla uuden tutkijasukupolven tartuttua asiaan. Lopulta selitykseksi löytyi vain yksi selittävä seikka. Yksinkertaisesti se, että auttajia oli pyydetty toimimaan. Lisäksi havaittiin, että monet niistä, joita oli pyydetty auttamaan, kysyivät samaan muilta.
Olemmeko osanneet kysyä oikeilla sanoilla tai ylipäätään rohkaista ihmisiä mukaan tavatessamme?
Yhdysvaltalaisen Cass Sunsteinin mukaan vain hyvin pieni vähemmistö ei tarvitse lainkaan rohkaisemista tarttuakseen toimeen. Useimmat ihmiset toimivat, kun saavat pyynnön toimintaan pioneereilta. Tästä syntyy tartuntateoria, joka leviää kulovalkean tavoin ihmisten pyytäessä toisia mukaan toimintaan.
Bingo. Taisi siis löytyä suurin syyllinen sille, että yhdistystoiminnan pyörittäjiä saa etsiä kuin vitsejä uutisankkurin juonnosta. Emme taida ole tarpeeksi rohkeita tarjoamaan ihmisille mahdollisuutta kokea onnistumisen tunteita yhdistystoiminnassa.
Bregman syöttää vinkin suoraan lapaan omakotiyhdistystoimintaan sovellettavaksi. Hän kehottaa ihmisiä perustamaan moraalisen kunnianhimon piirejä. Näissä piireissä viidestä kahdeksaan hyvän tekemisestä kiinnostunutta ihmistä tapaa ja selvittää, mitä kukin piirin jäsenistä voisi tehdä vaikuttaakseen maailmaan myönteisesti.
Montaa sanaa ei tuosta tarvitse vaihtaa, ja idean kirkkaus ohjaa yhdistystä kuin Utön majakka tankkeria yöllisellä merellä. Ajatuksen sisältö on suoraan kopioitavissa paikalliseen muotoon sovitettuna omakotiyhdistyksen toimintasuunnitelmaan, ja sen jälkeen luettavissa seuraavan vuoden toimintakertomuksesta.
Jos seuraavaksi yrittäisimmekin pyytää ihmisiä mukaan vetoamalla psykologisiin perustarpeisiimme – kyvykkyyteen, autonomisuuteen ja joukkoon kuulumiseen. Kun korostetaan hyvän tekemisen kautta saavutettavaa onnellisuutta, voitaisiin peilata olemassaolomme tarkoitusta Omakotiliiton perustamisen ideaan: tehdään yhdessä omasta kunnastamme pikkaisen parempi paikka asua, elää ja rakentaa.
Mielikuvitus saa lähteä maata kiertävälle radalle, jos keksit missä muualla pääsee paremmin toteuttamaan perustarpeitamme moraalisen kunnianhimon piirissä kuin yhdistystoiminnassa. Saat tehdä sitä mitä osaat tai haluat oppia, juuri sen verran ja silloin kuin itselle sopii ja vieläpä tuntea kuuluvansa reiluun ja rehtiin porukkaan. Viiden tuuman naulana arkkuun psykiatri Alfred Adler todistaa ihmisen olevan onnellisimmillaan silloin, kun hän saa tehdä hyvää toiselle.
Vieläkö joku epäilee, että omakotiyhdistyksiin on vaikeaa löytää aktiivitoimijoita? Hukkaammeko ainutlaatuisen tilaisuuden olla ylpeitä itsestämme ja jätämme huolettomina kertomasta toimintamme merkityksellisyydestä?
Otetaan lopuksi toinen mahdollisuus kokea onnistumisen riemua. Tiedätkö mikä on yleisin syy, että alussa mainitut eivät osallistu yhdistystoimintaan? Kukaan ei ole kysynyt mukaan. Niputetaan siis jatkossa hissipuheemme loppuun häpeämätön utelu: Miten sinä tahtoisit osallistua yhdistyksemme toimintaan?
Sami Toivanen
Järjestöpäällikkö
