Matka mutkattomaan muutokseen
Sopiiko heti alkuun tehdä kolme henkilökohtaista kysymystä? Vastauksetkin jäävät toki henkilökohtaiseksi, ellet niitä ääneen julista. Vastaaminen on tehty mahdollisimman vaivattomaksi: voit vastata vain myöntävästi tai kieltävästi. Aina parempi, jos voit kyllä-vastauksen kohdalla nostaa kätesi ylös ja luoda näin näkyvää vahvistusta valinnallesi.
Aloitetaan.
Kysymys 1: haluatko muutosta yhdistyksesi toimintaan?
Kysymys numero 2: haluatko itse muuttua?
Ja vielä 3: haluatko olla esimerkkinä ja johtaa muutosta?
Jos vastasit ensimmäiseen kyllä, niin haluat yhdistyksesi pysyvän luotijunan vauhdilla etenevän kehityksen kyydissä. Jos kätesi nousi kakkoskysymyksen kohdalla, niin ymmärrät, että yhdistyksen kaikki toiminta (siis myös muutos) sikiää ihmisistä. Myönteinen vastaus kolmanteen kysymykseen luo lupaavaa rohkeutta, että otat muun yhdistyksen reppuselkääsi ja lähdet tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti viemään yhdistystänne kohti sateenkaaren päätä.
Muutoksesta paasatessa palataan eittämättä yhdistystoiminnan lähtöruutuun.
”Vain muutos on pysyvää”, lohkeaa jokaisen tyhjää jauhavan muutosgurun ulkoa opituista iskulauseista. Järisyttävän muutoksen airuena toiminut Nelson Mandela on paketoinut rankan kokemuksensa tiiviiseen muotoon: ”Ei yhteiskunnan muuttaminen ole vaikeaa. Vaikeinta on muuttaa itseään.” Tätä oivallusta kannattaa hyödyntää myös yhdistyksen toiminnan muutoksen käynnistämisessä, jolle voidaan osoittaa vain yhdet lähtötelineet: yhdistystoimijat.
Mikä ero on muutoksella ja kehityksellä? Yhden määritelmän mukaan kehitys tapahtuu pienin askelin ja usein huomaamatta, koska asiat vakiintuvat arkiseksi sen suuremmitta metelittä. Muutos sitä vastoin nähdään perusteellisempana nykyisestä toiminnasta luopumisena tai selkeän uuden suunnan valitsemisena. Muutoksen aikaan saaminen vaatii tahdonvoimaa aloittaa ja sen jälkeen sitkeyttä jatkaa tavoitteeseen asti.
Muutoksesta paasatessa palataan eittämättä yhdistystoiminnan lähtöruutuun, jossa kohdataan koboltinkovat kysymykset: miksi olemme olemassa, mitä haluamme saavuttaa ja mitkä ovat konkreettiset tavoitteemme?
Kun seuraavaksi mieleesi piirtyy ajatus muutostarpeesta, pysähdy pohtimaan ajatusta avartavia apukysymyksiä: mitä tarkalleen haluat yhdistyksessänne muuttaa, mitä asian eteen on jo tehty ja paljastavimpana: mitä sinä itse olet valmis muutoksen eteen tekemään? Tuloksia tavoiteltaessa auttaa Einsteinin viiltävä nerokkuus: ”On typerää odottaa eri tuloksia toimimalla samalla tavalla”.
Kuten todettua, yhdistyksessä saadaan asioita aikaiseksi, jos ja vain jos ihmiset pistävät kädet saveen. Konkreettisella työllä saadaan näkyviä tuloksia, ja jokaisen panoksella on merkitystä. Yhdistyksessä jokainen saa itse päättää tekemänsä työn määrän, joten kaikesta tehdystä työstä on tekijä kiitoksensa ansainnut. Tekemätöntä työtä ei yhdistyksessä henkilötasolla ole, muuten kuin jättämällä lupaamansa tehtävän tekemättä.
Muutoksella on oltava kestävä tarkoitus, joten muutos muutoksen vuoksi on yhtä höttöinen perustelu kuin että ihmiset ovat olemassa yhdistyksen vuoksi. Toivotaan, toivotaan -ohjelma poistui jo 1980-luvulla mainostelevision ohjelmakartalta, joten muutoskaan ei tapahdu loitsun ja rukouksen voimalla.
Yhdistyksessä jokainen saa itse päättää tekemänsä työn määrän, joten kaikesta tehdystä työstä on tekijä kiitoksensa ansainnut.
Ilman tavoitetta ei voi kulkea kohti muutosta. Psykologi Ilona Rauhala on tiivistänyt, että muutosta ei tapahdu, ellei ajatuksemme muutu. Ja ajatuksemme eivät muutu, elleivät olettamuksemme muutu. Muutoksen paradoksi on siis siinä, että ihmiset ovat ainut moottori muutokselle, mutta samalla omat olettamuksemme ovat muutoksen muureista mahtavimmat. Jos blogin alun kysymyksissä nostit kätesi kolmesti ylös, niin olet selättänyt tukun muutosesteitä ja toteuttanut Mahatma Gandhi vilpittömän toiveen mukaillen: ”Ole muutos, jonka haluat nähdä yhdistyksessä.”
Sami Toivanen
Järjestöpäällikkö
