Millainen on se oman kodin kaikkein mieluisin nurkkaus, josta löytyy turva, ilo tai innostus, mitä kunkin sielu janoaa? Tätä kysyimme Omakotiviikon kunniaksi teiltä, rakkaat jäsenemme. Tässä jutussa pääset vierailemaan muiden kotien kaikkein ihanimmissa mielipaikoissa.
Ei oman sängyn voittanutta
Lempipaikkamme on makuuhuone, jossa keittiön lisäksi oleskelemme suurimman osan ajasta. Luemme täällä lehdet, katsomme tv:tä ja nukumme tietysti, myös päikkärit, kun eläkeiässä jo olemme. Olohuoneessa istumme vain silloin, kun on vieraita, vaikka sekin on valoisa, ikkunoita kolmeen suuntaan. Makuuhuoneessa on kaksi ikkunaa ja iltapäivän aurinko paistaa ihanasti sisään. Tärkeä juttu on myös se, että vessa on lähellä. 🙂 Emme kuitenkaan mitään sohva(sänky)perunoita ole, vaan teemme usein ahkerasti remonttia ja muita juttuja, jotka pitävät liikkeessä.
Nimim. Välillä työntekoakin
Takapihan laavussa päivänokosilla
Mielipaikkani kotona on laavu takapihalla. Se on lempipaikka oleiluun, päivänokosille ja yhteisiin hetkiin lasten ja lastenlasten kanssa. Ruokaakin on siellä monesti valmistettu. Loimulohi on ollut todella suosittua.
Pekka Komulainen
Kodin kaunein osa
Minun lempipaikkani on sohva. Ei siksi, että se on hyvä löhöilypaikka – itse asiassa sohvamme on vanha, kova ja kulahtanut. Sohva on kuitenkin keskellä olohuonetta/ruokailutilaa, ja siitä näkee kotimme kauneimman osan: kasvipöydän ja viherkasvit ikkunalla, takan, tummapuiset huonekalut ja kattopaneelit, uniikin sohvapöytämme, matkamuistoja ja kirjahyllyt. Mieli lepää!
Marikka Sand
Lukunurkkaus toimii myös meditaatioon
Mielipaikkani on puolitoistakerroksisen talon yläkerran lukunurkkaus. Täällä voi lukea, kuunnella musiikkia tai vaikka harjoittaa reikimeditaatiota. TV on eri huoneessa.
Kari Kangas
Sateen ropinaa ja 50-luvun nostalgiaa
Rintamamiestalomme mieluisa paikka löytyy verannalta. Sen sormipaneeliseinät kuiskaavat tarinoita menneiltä vuosikymmeniltä, ja 50-luvun huonekalut kutsuvat viettämään kiireettömän hetken keinutuolin narahdellessa lattialankkuja vasten. Äitini kutomat räsymatot tekevät huoneesta elävän sukupuun, jossa jokainen raita kantaa palasen perheemme historiaa.
Kun kesäpäivän aurinko alkaa kääntyä iltapäivään, kannamme kahvikupit kyläpuusepän rakentamaan pirtinpöytään ja annamme ajan seisahtua. Täällä nautitaan myös kiireettömät päivälliset ja kuunnellaan, kuinka sade ropisee kattoon ja kastelee takapihan marjapensaat ja kasvulaatikot.
Veranta on perheellemme pieni aikamatka menneiden vuosien arkkitehtuuriin ja sisustamiseen.
Marjatta
Sauna entisessä sikalassa
Mielipaikkani kotona on saunaosasto. Rakensimme vanhaan sikalaan saunan, suihkun, puku- ja oleskelutilan sekä etu- ja takaterassin. Saunomme puulämmitteisessä saunassa vaimon kanssa joka päivä ympäri vuoden. Siellä rentoutuu päivän tapahtumista sekä henkisesti että fyysisesti.
Ismo Kokkarinen
Tärkeä lukutuoli
Lukutuoli on ehdoton lempipaikka. Oikealla kumppanin lukutuoli, osa kirjoja käden ulottuvilla. Edessä seinä, jossa läheisten valokuvia sekä päätelaite, josta avautuu tie maailmalle.
Etuvasemmalla kakluuni, jota voi lämmittää talven pakkasilla. Vieressä apupöytä luvussa oleville kirjoille, kahvikupille ja silmälaseille.
Otin kuvan kiristyvässä pakkasessa, kun olohuoneen suurista maisemaikkunoista talvipäivän kuulas ja seesteinen aurinko antoi valonsa heijastua puolison puolelle. Hän oli Helsingissä äänestämässä Japanin suurlähetystössä. Vaikka puoliso oli poissa sillä hetkellä, oli hän niin lähellä.
Juha Wirekoski
Pehmeän sohvan uumenissa
Näin eläkeukkona ja monenlaisista vaivoista kärsivänä paras paikka on pehmeä sohva. Siinä istuessa tulee luettua pari digilehteä, muutamia aikakauslehtiä, myös Omakotilehti.
Lisäksi olen pitänyt päiväkirjaa jo liki 25 vuoden ajan. Siitä näkee minkälaisia säätiloja ollut, olenko saanut pyydyksistäni kalaa, tärkeimmät maailman ja kotimaan tapahtumat. Tietysti kovana penkkiurheilijana TV:sta kaikki urheilutapahtumat tulee töllötettyä. Aika usein tulee myös rötkötettyä pitkällään, harvemmin saan unta.
Seppo Moilanen
Oma kolo musiikin ja piirtelyn valtakunnassa
Oma kolo, missä ajantaju kaikkoaa musiikin syövereihin. Soittaen, laulaen, miksaten ja kuunnellen. Hyvää oloa siivittää 3D-tulostimien rytmikäs rahina. Suloinen sekamelska, missä kaikki tavarat ovat kuitenkin omalla paikallaan, käsivarren mitan päässä. Voi ottaa basson, huuliharpun, kitaran, juuri silloin kun siltä tuntuu. Mikään ei häiritse, koiratkin karttavat, mutta ottavat yläkerrassa virkeän miehen iloiten taas vastaan. 3D-piirtely osia suunnitellessa omassa rauhassa antaa kohta seitsemänkymppiselle mukavaa ajatustyötä.
Aivan sanoinkuvaamattoman upeaa. Voittaa jopa autotallinkin.
Juha
Aikakoneen kyydissä
Lempipaikkani kotona on lukutuoli ja lukunurkkaus. Muhkea, tummanruskeaa nahkaa oleva mekanismituoli on palvellut minua jo yli 20 vuotta. Tuoli on minulle matkakone ja aikakone sekä lepopaikka. Voin siinä istuen ja lukien matkustaa ajassa ja paikassa rajattomasti tai ottaa nokoset. Luen sekä työkseni että huvikseni – lukutuoli palvelee minua väsymättä.
Lukunurkkaus, jossa lukutuoli sijaitsee, on kirjahyllyjen ympäröimä käytännössä kolmelta suunnalta, ja kulloinkin lukuvuorossa olevat kirjat ovat käden ulottuvilla. Kesken on yleensä vähintään yksi työlukeminen ja yksi hupilukeminen. Hupilukeminen, eli jonkin mielikirjan leppoisa lukeminen, on minulle iltaöinen rituaali ja päivän päätös, jolloin nollaan muistin rauhallisia yöunia varten.
Selkänojalla oleva hartiahuivi on mummin peruja. Jalkatasolla olevan saalin kutoi minulle äitini serkku muistaakseni joskus 20 vuotta sitten. Silloin kun en itse istu lukutuolissa, sen valtaa Kalle-nalle, jonka kanssa meillä on yhteistä taivalta jo yli 60 vuotta.
Sama lukutuoli ja varsin samanlainen lukunurkkaus minulla oli edellisessäkin asunnossani. Neljä ja puoli vuotta sitten toteutunutta muuttoa varten mittasin muuttolaatikkotarpeen arvioimiseksi hyllymetrimäärää ja sain silloin luvuksi hyvän matkaa yli 90 hyllymetriä. Kirjastoni on karttunut sen jälkeenkin runsaasti. Kotikirjastossani on pelkästään luetteloitua aineistoa noin 6 200 kirjaa, ja paljon on luetteloimattakin. Minusta on katastrofi kansakunnan sivistykselle, että kodeista ovat kadonneet kirjahyllyt.
Seppo Hämeenlinnasta
Tornissa kelpaa, ylhäällä ja alhaalla
Lempipaikkani on talossani oleva torni. Sen alakerrassa on antiikkiset huonekalut, jossa on ilo tarjota vieraille kahvit ja nauttia siellä oleilusta myös muutoin. Torni on talon päädyssä, josta on näkymät lähimetsään ja lintujen ruokintapaikalle. Tornin yläkerrassa on TV:n katselupaikka ja siellä mukavat säätötuolit, mutta alakerrasta jouluna otettu kuva kertoo kyllä mielipaikan talossa.
Veijo Räisänen
Rakas ajatushautomo
Lempipaikkani on meidän sininen sohva. Siitä on muodostunut tärkeä paikka mietiskelyyn, tv:n katsomiseen sekä asioiden miettimiseen. Paikka tuntuu omalta ja turvalliselta, kun nojaan sen sivupäätyyn ja hautaudun siihen. Yritän ainakin hautautua…
Olen menettänyt pari vuotta sitten muutaman kuukauden sisällä mieheni sekä äitini, ja näiden tapahtumien käsittelyssä on sininen sohvani ollut kullanarvoinen. Siinä olen miettinyt ensin todella syviä ja surullisia asioita, mutta myöhemmin myös positiivisia ja uusia haasteita elämässäni.
Sininen sohvani on nykyisin monien pohdintojeni ajatushautomo.
Arja
Takan leimussa kylmällä säällä
Mielipaikkani kotona on takkahuone, silloin kun se on sopivan lämpöinen. Kovilla pakkasilla takan ollessa kuuma vaihdan shortsit ja otan paidan pois, niin sohvalla istuskelu esimerkiksi Osmo Perälän kirjojen parissa on mieluisaa. Tällä hetkellä luen ajankohtaista teosta, Puulämmittäjän käsikirjaa.
Kesällä mieluisin paikka on isäni kanssa yhdessä rakennettu, minun suunnittelemani terassi.
Kyösti Kauppinen
Olohuoneen ikkunoista tarkkaillen
Iso olohuone alakerrassa on minulle kotonani mieleisin paikka. Tänne on ryhmitelty tärkeät informaatiovälineet, ja tuolilla istuen näkee ikkunoista hyvin kolmeen eri suuntaan. Iso uuni ja ilmalämpöpumppukin sijaitsevat samassa huoneessa kaupungin kauniin ja historiallisen puutaloalueen ytimessä.
Yksi kirkkokin näkyy hyvin, toinen, vanhempi ei aivan, mutta lähellä sekin on. Eli taivasosakkeitakin on lähellä tarjolla.
Nimim. Vanha tarkkailija
Paljussa puljaillen
Mielipaikkani kotona on merenrannalla sijaitseva palju. Se on käytössä periaatteessa aina, mutta parhaiten tietysti talvella, kun meri on jäässä. Siinä on ihanaa tammikuisena iltana katsella tähtiä tai sitten vain fiilistellä alkukesällä, kun tuomi tuoksuu paljun vieressä huumaavana. Tämä tekee saunomisesta luksusta arjen keskellä.
Palju on tehty merialumiinista ja kestää meriveden hyvin. Paljuttelun jälkeen ihokin on nuortunut muutamalla kymmenellä vuodella.
Nimim. Antzu
