Autiotalot voi nähdä mahdollisuutena ja voimavaroina ongelmien sijaan. Kävimme tutustumassa Kangasniemen autiotalomessuihin. Jos suvussa kulkee vanha talo, on sen periminen hyvä miettiä huolella.
Missä ihmeessä oikein olen? Pieni tie jatkuu jatkumistaan, eteläsavolainen luonto puskee keskikesän voimalla tienpientareilta, mutta taloja ei ole näkynyt pitkään aikaan. Jyväskylä on jäänyt taakse vajaa tunti sitten, Mikkeliin näyttää olevan matkaa hieman vähemmän.
Olen tutustumassa eteläsavolaisen Kangasniemen autiotalomessuihin. Kunta tuntuu keksineen loistoidean. 19 kohdetta on myytävänä tai vuokrattavana eri puolilla kuntaa, ja omistajat esittelevät taloja ja tarinoita niiden takana. Ja kenenpä uteliaisuutta eivät autiotalot ja niiden tarinat kutkuttaisi?
Tie kääntyy pienemmälle tielle ja vielä uudelleen, ja lopulta: perillä! Talo on keltainen ja suuri, esitteessä Hyväkuntoiseksi kaunottareksi tituleerattu. Punamultainen aittarakennus, pionit penkissä, ja eteisessä vastassa emäntä Helga Ylönen ja isäntä Arvo.
Tuntuu kuin mummolaan tulisi. Ikkunalla kukkii pelargonia, pullaa ja kahviakin on myytävänä.
”Istukaahan alas, niin kerron teille talon historiasta”, Helga kehottaa ja istahtaa kiikkutuoliin.
Seinillä on ryijyjä ja ikkunoissa pitsiverhot, sillä talossa on aina tehty käsitöitä, Helga kertoo. Täällä ovat asuneet Helgan Siiri-mummo neljän lapsensa kanssa, ja pihan isot koivut on istuttanut Helgan setä metsätaitokilpailusta saamistaan taimista. Olohuoneen kukkea pelargoni on ainakin 50 vuotta vanha.
Talo on ollut kauan tyhjillään, mutta ei ilman hoitoa. Ylöset pitävät talosta hyvää huolta, käyvät kerran viikossa ja lämmittävät talvisin uunit, jottei talon tarvitse seistä kylmänä.
Helga on silmin nähden ylpeä talosta ja sen historiasta. ”Mitäs tykkäätte, eikö ole ihana?”, hän kysyy monta kertaa. Ja onhan se. Tunnelma on lämmin ja rauhallinen, monista hyvistä hetkistä syntynyt.
Nyt sukukalleuteen etsitään uutta vuokralaista, ennen kuin lapsenlapsi ottaa talon haltuunsa. Vuokrapyyntö on 800 euroa kuussa. Joku lähtijöistä kuuluu eteisessä sanovan isännälle, että pohtii kukkaronsa syvyyttä ja sopivaa tarjousta.
Messujen suosio yllätti omistajat
Vuokrattavaksi tarjolla oleva Ylösten talo, kylillä lautamiehen talona tunnettu talo, on harvinaisuus messutalojen joukossa, sillä enemmistö taloista on ollut pitkään tyhjillään ja ilman hoitoa.
Autiotalomessujen idean takana on Kangasniemen elinkeinokoordinaattori Teija Skyttä, jonka katse kiinnittyi uudessa toimessa aloittaessaan kunnan moniin autiotaloihin. Lukkarinrakkautta lienee ollut ripaus mukana, sillä hän asuu itse rintamamiestalossa ja omistaa autiotalon Saimaan rannalla.
Hän otti yhteyttä Kangasniemen aktiivisiin kyläyhdistyksiin, ja se tuotti tulosta. Viisi kyläyhdistystä lähti mukaan toteuttamaan messuja.
Kävijöitä on riittänyt, päivässä satoja per kohde, kertoo Skyttä. Suosio on vähän yllättänytkin, sillä kohteet sijaitsevat kaukana toisistaan, kymmenienkin kilometrien päässä toisistaan. Monet kävivät messujen aikana monissa kohteissa ja näkivät vaivaa talot nähdäkseen.
Ja kauppa kävi. Tiettävästi kolme kohdetta myytiin messujen aikana, kaksi vuokrattiin. Neuvotteluja käydään useammastakin.
Roolit messuilla ovat selkeät: taloja esittelivät ja myyvät omistajat, ja kunta järjesti messut. Mukaan tulevia talonomistajia löytyi lopulta helposti, mutta aikaa ja rummuttamista se vaati.
Autiotalojen myymistä on pyöritelty monessa muussakin kunnassa, mutta Kangasniemi oli ensimmäinen, joka keksi tehdä niiden myynnistä messut. Messuista on tarkoitus tehdä myös opas kiinnostuneille. Leader-rahoitusta hankkeelle saatiin EU:n maaseuturahastosta, ja vinkkejä muille onkin kertynyt runsaasti, Skyttä sanoo.
Autiotalojen messut eivät olleet hanke autiotaloista, vaan hanke toivosta, elinvoimasta ja siitä, että kehityksen suuntaan voidaan vaikuttaa
Mörrimöykyn kolo tuntuu terveeltä ja kuivalta
Lähellä edellistä lautamiehen taloa löytyy ihan toisenlainen kohde, Mörrimöykyn kolo. Ennen talolle kuljettiin polkua pitkin kilometrin päässä sijaitsevasta lautamiehen talosta, nykyään perillä pääsee autollakin. Sen 1800-luvulta peräisin olevat paljaat hirsiseinät, lattian jykevät lankut ja pienet ruutuikkunat luovat silti yhä vahvan korpimökin tunnelman.
Talon omistaja Timo Luovanen kertoo talossa olleen viimeksi asukkaita 1980-luvulla: kaksi veljestä ja pihalla yksi lypsävä lehmä. Sen jälkeen talossa on ollut epäviralliset avoimet ovet, eli sen tiennyt tai ohi kulkenut on saattanut levähtää talossa.
Luovanen asuu itse lähistöllä, ja törmäsi taloon lenkkeillessään metsässä. Mielessä kehkeytyi idea majoitustoiminnasta, ja omistajuus siirtyi Luovaselle. Majoitustoimintaan löytyi kuitenkin isompi talo, ja mörrimöykyn kolo jäi tyhjilleen. Nyt on tullut aika luopua ylimääräisistä projekteista, sillä kaikelle ei löydy aikaa.
Talossa on hyvä tuoksu, ja talo tuntuu kuivalta ja terveeltä. Uuni ja hormi on kuitenkin purettu, sillä ne olivat päässeet vettymään.
Maaseudun autioituvat talot
- Autiotaloja arvellaan olevan 90 000 – 140 000. Määrän arvioiminen on vaikeaa, sillä tilastointitavat eroavat eri rekistereissä.
- Tilastokeskus pudottaa vuosittain omakotitalojen kannasta tuhansia taloja, jotka ovat joko purkukuntoisia tai olleet tyhjillään 15 vuotta.
- Viimeisen kymmenen vuoden aikana rekisteristä on poistettu noin 78 000 taloa, joista arviolta 61 000 on yhä olemassa autiotaloina, kertoo Yle.
- Näiden lisäksi aktiivisessa rekisterissä on noin 110 000 omakotitaloa ilman vakituista asumista. Osaa niistä käytetään vapaa-ajan asuntona, osa odottaa perikunnan päätöksiä.
Lähde: Yle: Näin koti muuttui autiotaloksi sekä Kangasniemen Autiotalomessut
Hirsitorpalle uusi elämä
Koittilan kylässä Ilmo Saaristo isännöi toista hirsitorppaa, messuilla nimellä Alkuperäinen talonpojan talo kulkevaa talovanhusta. Sinne kuljetaan paarmojen kansoittaman ja ryteikköön raivatun pienen tien kautta. Senkin historia vie 1800-luvulle, hirsien ulkonäöstä päätellen jopa vuosisadan alkupuolelle, on joku kävijä arvellut.
Tuvassa tallustaa vajaa kymmenen ihmistä ihmettelemässä.
Täällä uunit ovat vielä paikallaan, ja tuvan uuni on massiivinen uuninpankoineen. Talo on tullut Saaristolle kaupan päälle. Tyhjänä se on ollut 1980-luvulta saakka.
”Onhan tässä laittoa, mutta kiva kun taloon kuuluu maata”, sanoo joku vierailija. Lattiat niiaavat paikoin jalkojen alla, ja jostain kohtaa päivä paistaa hirsien läpi, mutta se lienee helposti korjattavissa, arvelee toinen.
Rakas tyhjä talo
Taloja kierrellessä kuulee monenmoista suvun tarinaa. Historia hönkii päälle. On helppo kuvitella lehmät navettaan, toimelias perhe hääräämään, kylvämään maata ja leipomaan, taloon poikenneet istumaan tupaa kiertävälle pitkälle penkille.
Monien on ollut vaikea luopua suvussa kulkevasta talosta, jonka hyväksi menneet sukupolvet ovat uurastaneet. Anu Laukkarinen myy lastensa kanssa 1920-luvulla rakennettua pientä maalaistaloa. Pihalla on kaunis aitta, ja Laukkarinen muistaa, miten hän istui aitan kongilla pienenä.
Viime vuosina he ovat käyneet isän ja lasten kanssa huolehtimassa talosta, poimimassa marjoja ja kaatamassa puita.
Talossa on ollut usein vuokralaisia, yleensä kesäisin, kerran myös talven yli. Yhtenä kesänä pihan saunassa pidettiin kesälampaitakin.
Talon seinään on printattu isän kirjoittamaa historiaa: Taloa asutti Nojolan talon torppari, ja kun lakimuutos 1920-luvulla salli torpparin lunastaa maata itselleen, testamenttasi Nojolan talon isäntä talon ja päälle 30 hehtaaria maata torpparilleen. Siitä lähtien talo on kulkenut saman suvun omistuksessa. Viimeksi talossa on asunut Tyyne 1980-luvulla, sen jälkeen talossa on ollut vaihtuvia vuokralaisia. Viimeiset pari vuotta talo on ollut tyhjillään. Omistaja on Laukkarinen, mutta hallintaoikeus on hänen isällään.
Kouvolassa asuva Laukkarinen pitää talostaan, mutta: ”En tule käyneeksi, sillä olen täällä käydessäni mieluummin isän ja äidin luona.”
Nyt taloa yritetään myydä 35 000 eurolla. ”Toivottavasti joku löytäisi tästä itselleen kivan kodin”, Laukkarinen sanoo.
Paljon voidaan tehdä
Vaikka autioituvien talojen määrä on suuri ja tilanne kinkkinen, voidaan paljon myös tehdä, kuten Kangasniemen autiotalomessut osoittavat.
Talot voidaankin nähdä mahdollisuuksina ja voimavaroina, joiden ympärille voidaan rakentaa yhteisöllisyyttä, kestävää kehitystä ja uudenlaista vetovoimaa, muistutetaan autiotalomessujen tiedotteessa.
”Autiotalojen messut eivät olleet hanke autiotaloista, vaan hanke toivosta, elinvoimasta ja siitä, että kehityksen suuntaan voidaan vaikuttaa”, sanotaan messutiedotteessa.
Jo olemassa olevien talojen käyttämiseen ja korjaamiseen uuden rakentamisen sijasta on kannustettu myös ympäristöministeriön taholta. Vanhaa säästämällä säästyy luonnonvaroja ja tulee vähemmän ilmastopäästöjä. Samalla saa pidettyä hengissä kulttuuriperintöä ja tarinoita, joita paikkaan liittyy – juuri niitä, joita Kangasniemenkin kohteissa kuultiin runsaasti.
Kunnista lisäapua talon löytymiseen
Omakotiliiton toiminnanjohtaja Marju Silander vieraili autiotalomessujen yhteydessä pidetyssä seminaarissa ja innostui ajatuksesta, että talojen omistajanvaihdoksiin voi luoda palvelupolun vähän tapaan samaan kuin yrityskaupoissakin.
”On hyvä, että messujen myötä tyhjentyvien omakotitalojen mahdollisuuksiin kiinnitetään nyt entistä enemmän huomiota kunnissa”, Silander sanoo.
Tyhjillään seisovasta talosta on myös muita kuluja, Marju Silander muistuttaa. ”Kiinteistövero on maksettava joka vuosi, ja jos taloon tulee sähköt, lankeavat maksuun myös sähkönsiirtomaksut, ja niiden päälle esimerkiksi mahdolliset vakuutusmaksut”, hän sanoo.
Kunnat voivat omalta osaltaan helpottaa talojen löytymistä keräämällä listaa tyhjistä tiloista ja markkinoimalla niitä tonttien rinnalla, sekä lisäämällä korjausosaamista ja neuvontaa.
asumiskokeiluja ympäri Suomea
Asumiskokeiluja, joilla kunnat ovat houkutelleet uusia asukkaita, on järjestetty eri puolilla Suomea, muun muassa seuraavissa kunnissa.
Mitä tehdä, jos olet perimässä taloa tai laatimassa testamenttia koskien taloa?
Omakotitalon tai vapaa-ajan asunnon periminen kannattaa miettiä huolella ja hyvissä ajoin. Hyvin suunniteltu testamentti säilyttää rauhan perillisten kesken ja omaisuuden suvussa sekä säästää veroissa.
Selvitä, olisiko joku perillisistä kiinnostunut huolehtimaan talosta. Onko talon yhteisomistus järkevää, vai pitäisikö talo luovuttaa vain yhdelle tai kahdelle henkilölle? Jos talo menisi vain yhdelle perilliselle, toiset voivat saada perinnöksi jotain muuta.
Yhteisomistaminen voi olla hankalaa. Pitää päättää yhdessä, mitä tehdään ja kuka tekee. Usein jollakin on rahaa/aikaa, toisella ei. Pahimmassa tapauksessa kukaan ei huolehdi talosta tai käy siellä.
Omaisuuden jaon voi aloittaa jo perittävän elinaikana. Talon voi myydä jälkipolville jo elinaikana alihintaan, jos lapsella on varoja. Kun kauppahinta on yli 75 prosenttia markkinahinnasta, verottaja ei määrää lahjaveroa.
Jos perii vanhan talon, jolla ei ole mitään arvoa, voi perinnöstä myös luopua kokonaan, jotta ei tarvitse ottaa taloa harteilleen.
Osittaista perinnöstä luopumista ei yleensä kannata tehdä, koska siitä voi tulla yllättäviä veroseuraamuksia, ellei ole kyse niin pienestä perinnöstä, että se jäisi perintö- ja lahjaverorajojen alle. Luopuminen on tehtävä tarkasti oikealla tavalla, jotta luopuminen on pätevä ja vältytään veromiinalta.
Valtiolle talon voi vain harvoin testamentata, sillä valtio ei yleensä halua kiinteää omaisuutta, jota ei voi realisoida.
Talosta on tärkeää huolehtia myös silloin, kun se on tyhjillään. Rempalleen päässyttä taloa on iso urakka alkaa kunnostamaan. Jos kukaan ei asu talossa, onko jollakulla mahdollisuutta käydä talvisin talolla lämmittämässä sitä tai voiko siellä pitää peruslämpöä? Se suojelee taloa kosteudelta. Entä kannattaisiko tyhjilleen jääneeseen taloon hankkia hälytysjärjestelmä?
On tärkeää myös hyväksyä, että talon tunnearvo ja markkinahinta eivät ole sama asia. Talosta, jolle ei ole käyttöä ja josta ei pysty huolehtimaan, on parempi luopua.
Lue lisää
Hyvällä testamentilla turvataan läheisten elämä ja säästetään veroissa
