Mikä pitää jänikset ja kauriit loitolla puutarhasta?

Valkohäntäkauris syö pihalla keltaisia kukkia
Valkohäntäkauriit tottuvat ihmisiin ja uskaltautuvat yhä useammin pihoihin.

Pitkäkorvat ovat tuttuja pihavieraita. Myös kauriit ovat käyneet yhä rohkeammiksi. Miten pelastaa kasvit näiltä herkuttelijoilta?

Kevättalvi on vielä otollista aikaa jäniseläinten vierailla puutarhoissa. Vasta kun luonnossa alkaa olla tuoretta, vihreää syötävää, pihakasvit ovat turvassa. Tosin vielä kesälläkin pitkäkorvat löytävät tiensä salaattipenkkien luo.

Pihalla saattaa tavata metsäjäniksen, jonka turkki on talvella valkoinen, tai rusakon, joka pysyy ruskeana kautta vuoden. Rusakko voi tulla vastaan jopa taajama- ja kaupunkipihoilla. Jäniseläimille maistuvat etenkin nuoret hedelmäpuut. Ne napsivat oksien kärkiä ja, mikä vielä pahempaa, jälttävät puiden runkoja. Jos ne ehtivät syödä rungon kuoren ympäriinsä, puu ei siitä enää toivu.

Pitkäkorvien lounaslistalla ovat muutkin lehtipuut ja -pensaat, erityisenä herkkuna esimerkiksi pensasmustikka ja vihma. Kasvit onkin syytä suojata varsinkin istuttamisen jälkeisinä ensimmäisinä vuosina.

Paras suoja on metalliverkko. Puun ympärillä se saa olla jopa 1,5 metriä korkea, jolloin jänöjussi ei takajaloillekaan nousemalla yllä herkkuapajalle. Verkon ympärillä kohoavaa hankea kannattaa välillä käydä polkemassa, mikä myös hankaloittaa jänisten aikeita.

Havukasveja ja alppiruusu punaisen talon edustalla
Kauriit jättävät tavallisesti alppiruusun ja monet havukasvit rauhaan.

Jopa 2,4 metriä korkea verkko

2000-luvulla moni on tutustunut myös pieniin hirvieläimiin: siroon, töpöhäntäiseen metsäkauriiseen ja tätä kookkaampaan, pitkähäntäiseen valkohäntäkauriiseen, jota kutsutaan myös valkohäntäpeuraksi. Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan valkohäntäkauriskannat ovat laskeneet huippuvuodesta 2021, mutta esimerkiksi viime talvena niitä arvioitiin olevan 107 000 yksilöä. Niitä esiintyy eniten Lounais- ja Etelä-Suomen viljelymaisemissa.

Metsäkauriita tavataan tasaisemmin ympäri maata ja muuallakin kuin metsissä.

”Metsäkauris tulee lähemmäs ihmisasutusta. Se on jo melko urbaani laji”, Luken erikoistutkija Sami Aikio sanoo.

Molemmat hirvieläimet kulkevat yhä rohkeammin myös puutarhoissa. Niissä on tarjolla ”valmis ruokapöytä” puiden ja pensaiden versoineen. Kesällä maistuvat ruohovartiset, jolloin perennapenkit ovat vaarassa tulla tallotuiksi ja syödyiksi.

Sami Aikion mukaan ainoa varma keino pitää kauriit pois kasvien kimpusta on pystyttää verkko. Jänisverkko ei riitä.

”Valkohäntäkaurispukit ja hyväkuntoiset yksilöt pystyvät hyppäämään kaksimetrisenkin aidan yli. 2,4 metriä korkea aita alkaa olla jo turvallinen.”

Metsäkauris voi puolestaan sujahtaa yllättävän pienestä, kahdenkymmenen sentin raosta, mikä tulee ottaa huomioon verkkoa asetellessa.

Taimet turvaan

Naantalissa asuva Jaana Peltola nauraa elävänsä keskellä pahinta valkohäntäkauristihentymää. Uteliaina ja ihmisiin tottuneina kauriit saattavat liikkua pihoissa omistajan elkein. Ne ovat käyneet jopa kasvihuoneessa maistamassa tomaatteja. Peltolankin mielestä kauriit tottelevat vain kunnon estettä.

”Eihän niihin oikein mikään tehoa. Ainoa varma ratkaisu on korkea verkko. Silloin riittää vähän matalampi aita, jos kauris ei näe sen taakse”, Peltola sanoo.

Matalammalla aidalla hän tarkoittaa noin 1,5-metristä tiili- tai lauta-aitaa. Kasviaitakin käy, mutta kauriit saattavat puskea itsensä sen läpi tai ainakin herkutella sen versoilla.

Maisemasuunnittelijana työskentelevä Jaana Peltola on miettinyt myös kasveja, jotka eivät maistuisi kauriille. Tulos on lohduton: niitä ei ole. Kauriilla on yksilöllisiä makumieltymyksiä, joten mikä tahansa kasvi voi joutua parempiin suihin.

”Ne on syöneet jopa narsissit sipuleineen. Ajatella, se on myrkyllinen kasvi”, Peltola sanoo sipulikukasta, jota yleisesti pidetään kauriille kelpaamattomana.

Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Vaikka Peltola suositteleekin uusilla istutusalueilla ottamaan kaikki keinot käyttöön aina verkoista, aidoista ja teholtaan kiistanalaisista karkoteaineista lähtien, aikaa myöten keinoja voi alkaa karsia. Kun kasvit ovat juurtuneet ja kasvattaneet kunnon versoston, ne eivät enää ole niin alttiita tuhoutumaan. Lisäksi runsaslajisiin istutuksiin jää kukoistamaan aina jokin kauriille kelpaamatonkin laji.

Puita talvisessa puutarhassa
Kuusia harvemmin tarvitsee suojata metsäneläimiltä, mutta lehtipuut ja -pensaat ovat vaarassa.
Verkko omenapuun taimen ympärillä
1,5 metriä korkea verkko suojaa omenapuun jäniksiltä.

Valitse kauriinkestäviä lajeja

  • Testaa lajeja, joita yleisesti pidetään kauriille kelpaamattomina. Näitä ovat esimerkiksi narsissi, pioni, alppiruusu ja mahonia.
  • Suosi havukasveja. Mänty, kuusi, pihta ja katajat eivät ole kauriiden suosikkilajeja, mutta tuijat, marjakuusi ja hemlokki saattavat maistua.
  • Anna piikkisille kasveille mahdollisuus. Happomarjan ja ruusun oksat saattavat käydä kuonoon, jolloin ne saavat jäädä kasvamaan.
  • Kokeile hämätä istuttamalla penkkeihin voimakastuoksuisia lajeja kuten mustaherukkaa, yrttejä, mirrinminttua ja kangasajuruohoa.
  • Istuta kestäviä, hyvin uusiutuvia pensaita. Pensasangervot ja -hanhikit eivät ole moksiskaan oksien maistelusta.

Lähteinä käytetty lisäksi:

Laupiainen, Lotta: Kauriinkestävä puutarha. Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö, HAMK. 2024.

Luonnonvarakeskus: Valkohäntäpeura

Katso puhelinnumero ja neuvonta-ajat piha- ja puutarhaneuvonnan sivulta.

Voit lähettää kysymyksesi myös sähköisellä lomakkeella. Saat vastauksen sähköpostiisi. Katso lisätietoja piha- ja puutarhaneuvonnan sivulta.


Avainsanat jotka liittyvät artikkeliin

Omakotiliitto on pientalo- ja vapaa-ajan asukkaiden tuki, turva ja puolestapuhuja. Kuvassa perhe heittelee frisbeetä omakotitalon pihalla koiransa kanssa.