Yleinen käsitys on, että pionit kukkivat lyhyen aikaa. Istuttamalla erilaisia lajeja ja lajikkeita saa pioninkukista kuitenkin nauttia kaksi kuukautta ja enemmänkin. Omakotiaktiivi ja pioniharrastaja Päivi Salminen kasvattaa pionejaan lämpimässä rinteessä Turun Varissuolla. Kukintaa on toukokuun loppupuolelta elokuun alkuun.
Pioniharrastuksesta riittää iloa ympäri vuoden
Pioniharrastus ei rajoitu vain kukinta-aikaan. Oma ilonsa on keväällä siinä, kun ensin odottaa ja sitten seuraa taimien nousua maasta. Ympäristön liikkeistä voi ostella ruukkupioneja. Kukinnan aikaan nautitaan, valokuvataan ja kirjataan havaintoja.
Kukinnan päätyttyä alkaa uusien, puoli metriä syvien istutuspaikkojen kunnostus. Elokuussa voi myös siirtää pioneja, jos sellaista joutuu tekemään.
Lokakuussa saapuvat ulkomailta tilatut juurakot, ja ne pääsevät valmiille paikoilleen. Talvella suunnitellaan uusia istutuksia. Vuoden vaihteesta alkaen taimistot julkistavat uusia valikoimiaan, silloin tutkitaan verkkosivuja ja tehdään ehkä tilauksiakin.
Tukea pioniharrastukseen
Pionien kukinnan aloittavat luonnonlajit. Aikaisin pioneistani on ’Paeonia mairei’, mutta minulla se on vielä niin pieni taimi, että ei kuki. Myös kaukasianpioni kukkii ensimmäisellä viikolla, minun pihallani yleensä ensimmäisenä. Se on hyvin arvostettu sekä aikaisuutensa että keltaisen värinsä vuoksi. Luonnonlajien kukat ovat yksinkertaisia ja tuottavat yleensä itäviä siemeniä. Tämän pionin siemenkodat ovat kirkkaanpunaisia, joten ne ovat näyttävät syksyisessä puutarhassa. Kuvattu 23.5. / viikko 1.
Aloittelevalle pioniharrastajalle mainio tietolähde ovat hollantilaisen Warmerdamin taimiston verkkosivut. Sivuilla pionit jaetaan kukinta-aikansa mukaan seitsemään ryhmään, koska pioneja aukeaa noin seitsemän viikon ajan.
Suomen Pionistit ry:n jäsenet voivat tilata Warmerdamin laatujuurakoita yhdistyksen kautta ja saada alennusta muun muassa Taivassalon Pionien Kodista, joka Suomessa on erikoistunut juuri pionien tuotantoon.
Pioneissa ovat erilaisia ja kauniita myös lehdet. Tillipionien lehdet ovat nimen mukaisesti kapeita kuin tillin lehdet. Yksinkertaiskukkainen, kirkkaanpunainen tillipioni on keväällä pionitarhan ensimmäisiä kukkijoita. Se on matala, vain puolimetrinen. Kuvattu 25.5. / viikko 1.Kiinassa ja Tiibetissä kasvaa myös puuvartisia pioneja, joita risteyttämällä on saatu puuvartisia hybridejä. Monet niistä ovat Suomessa varsin talvenarkoja, mutta harrastajalle tietenkin silti houkuttelevia. Kukapa ei haluaisi pihalleen parimetristä koristepensasta, joka on täynnä suuria pioninkukkia. Tämä kiinanpensaspionini, ’Paeonia rockii’, on puuvartinen luonnonlaji. Varret eivät siis kuole maata myöten talveksi, kuten useimmilla pioneilla, vaan lumessa törröttävät lehdettömät, puutuneet oksat. Tätä pidetään kestävimpänä puuvartisena pionilajina. Kasvini on alkuaan Suomen Pionistien puheenjohtajan, Sinikka Haakanan, siemenestä kasvattama. Siemen taas on Vakka-Taimesta. Kuvattu 28.5. / viikko 2.Vuoripionin lajiin luetaan nykyään vallalla olevan kiinalaisen Hongin luokittelun mukaan useita pioneja, joita ennen on pidetty omina lajeinaan. Tämä pallaksenpionin nimellä myyty vuoripioni on sitkeä kasvi, sillä sen siemenistä on noussut poikanen sepeliin, hopeahärkin joukkoon. Länsiseinustalla kasvi kukkiikin minulla aiemmin kuin normaalisti, on jopa joskus aloittanut ennen kaukasianpionia. Kuvattu 25.5. / viikko 2.Pionit eivät ole alkuaan Suomen luonnonkasveja. Kuolanpionin alkuperäinen koti on lähinnä Suomea, Kuolan niemimaalla. Hyvin menestyessään se tarvitsee paljon tilaa. Omani olen ostanut Pionien kodista vuonna 2008. Se on pioneistani ahkerin kukkija, ennätys on 150 kukkaa kesässä. Kukinta alkaa viikkoa myöhemmin kuin kaikkein aikaisimmilla lajeilla, ja komeimmillaan se on kesäkuun alkupuolella. Kuvattu 10.6. / viikko 2.Ruusupioni on kuolanpionin hennompi ja matalampi kiinalainen alalaji ja kukkii samaan aikaan kuin kuolanpioni. Sen olemus kuvastaa hienosti kevään haurasta kauneutta. Vaaleanpunaisen lisäksi siitä on olemassa myös purppuran värisiä ja lähes valkoisia kantoja. Matalahkot pensaat nousevat aikaisena kukinta-aikanaan näyttävästi hitaammin kehittyvän naapurikasvuston yläpuolelle. Kuvattu 7.6. / viikko 2.Viikolla 2 kukkii myös jo moni aikaisia luonnonlajeja risteyttämällä saatu hybridi, kuten tämä ’Clearstream’, ranskalaisen jalostajan uudehko lajike, jota luonnehditaan voimanpesäksi. Sille on siis syytä varata tilaa vähän enemmän kuin muille, joita itse istutan puolen metrin välein. Kuvattu 13.6. / viikko 2.’Blushing Princess’ (punastuva prinsessa) on ihastuttava hybridi. Lehvistö on kaunis koko kasvukauden, eivätkä vahvat varret tarvitse tukea. Perimässä on kiinanpionia, tillipionia ja kaukasianpionia. Kaikki hybridit eivät tuota siemeniä, mutta tämä tuottaa sekä siemeniä että siitepölyä. Se on siis mainio heille, jotka unelmoivat upean uuden pionilajikkeen risteyttämisestä. Risteyttäminen vaatii kuitenkin sekä paljon tilaa että pitkäjänteistä työtä, sillä pionintaimet kukkivat hyvin voidessaan yleensä neljäntenä vuonna, ja vasta silloin tai myöhemmin selviää usein, että niissä ei ole yhtään erityisen lupaavaa yksilöä. Toki jotain omaa kauneuttaan lienee jokaisessakin pionissa. Kuvattu 16.6. / viikko 2.Keltainen väri oli ennen pioneissa harvinainen ja erittäin tavoiteltu. Kun aloitin pioniharrastustani, keltaiset pionit olivat harvinaisia ja kalliita. Jalostajat ovat ponnistelleet – ja ponnistelevat yhä – luodakseen keltaisia lajikkeita. ’Roy Pehrson’s Best Yellow’ on yksi sellainen. Sekin tuottaa sekä siemeniä että siitepölyä ja on siten hyvä myös risteyttämiseen innostuneille, joihin itse en kuulu – vaikka toisten saavutuksia kovasti arvostankin. Minulle riittää näiden kukkien kauneus, pensaan sopusuhtaisuus ja koko kasvin luotettava elinvoimaisuus. Nimen ei tarvitse olla esim. Päivi Salminen’s Best Yellow. Kuvattu 14.6. / viikko 2.’Nancy’ on hurmaava hybridi, jossa on kellanpunaisia sävyjä – niistä voi löytää persikan ja aprikoosin vivahteita. Sillä on leveät lehdet ja vankat varret, ja muutenkin kasvutapa on rehevä ja kaunis. Perimässä on punaista tarhapionia, kaukasianpionia ja macrophyllaa (jolla ei ole suomenkielistä nimeä). Tarhapionilta tulevat punaiset sävyt, kaukasianpionilta keltaiset, ja erikoisen suuret lehdet tulevat marophyllalta. Kuvattu 5.6. / viikko 3.Puutarhakasveissa on omat muotinsa, niissäkin. Muotikasvien ihailu voi aiheuttaa vanhempien lajikkeiden väheksyntää ja hylkäämistä. Kiinanpionien korkeat, tuoksuvat ranskalaiset lajikkeet ovat aikoinaan syrjäyttäneet eurooppalaisperäiset matalat ja tuoksuttomat luonnonlajit kuten vuoripionit ja niiden ikivanhat hybridit, joita oli jo luostarien puutarhoissa keskiajalla. Onneksi me itsepäiset suomalaiset olemme lähes ainoina säilyttäneet ihanan juhannuspionin, ja kas, viime vuonna se oli Pionien Kodin valikoiman kallein pioni, taimi maksoi 200 €. (Euroopan suuremmilla markkinoilla uuden pionihybridin juurakko voi toki maksaa jopa yli 10 000 €, johon suomalaiselle tilaajalle lisätään vielä Suomen erityisen korkea arvonlisävero!) Olen ollut niin onnekas, että oman juhannuspionini olen saanut jakopalana naapurilta. Kuvattu 3.6. / viikko 3.’Red Charmin’ kukat ovat avautuessaan tumman verenpunaiset, ja kesän ensimmäinen ’Red Charmin’ kukka on avautuessaan sammakkoaltaani takana aina maagisen vaikuttava. Valokuvissa väri ei toistu aivan oikeana. Kyseessä on vuoripionin ja kiinanpionin hybridi, ja niin onnistunut, että muita tummanpunaisia pioneja verrataan nykyään siihen. Kuvattu 18.6. – minulla tämä pioni kasvaa hieman varjoisella paikalla. Viikko 3.Risteyttämällä on mahdollista tavoitella myös oransseja sävyjä, joita pionin luonnonlajeissa ei esiinny. Viime vuosikymmeninä ovat arvostettuja olleet kellertävän vaaleanpunaiset, lohenpunaisina myydyt lajikkeet, joiden nimessä on yleensä sana Salmon. Näihin kuuluu ’Soft Salmon Saucer’, kanadalainen ruohovartinen hybridi, jonka vanhemmat eivät ole tiedossa. Pioni on rekisteröity vuonna 1981. Kuvattu 7.6. / viikko 3.1960-luvulla pionialan suuri tapaus oli amerikkalaisen Wissingin turkinpionista ja kiinanpionista risteyttämä Coral-sarja. Sen kellahtavaa punaista väriä ei luonnonlajeissa ole. Sarjan paras on tämä ’Coral Sunset’, jonka kukka avautuu vahvan korallinpunaisena, mutta haalistuu kellanvalkoiseksi ennen kuihtumistaan. Tätä lajiketta ja muitakin Coral-alkuisia pioneja on Suomessakin myyty vuosien mittaan. Pioni kukkii samaan aikaan kuin varhaiset kiinanpionit. Kuvattu 2.7. / viikko 4.Kirkkaanpunaisia hybridejä on saatu risteyttämällä kiinanpioni vuoripionin tai turkinpionin kanssa. ’Diana Parks’ on kirkkaanpunainen, kerrannainen hybridi. Vanhemmat ovat kiinanpioni ja vuoripioni. Kuvattu 21.6. / viikko 4.Suuri tapaus pionialalla oli, kun japanilainen Toichi Itoh onnistui risteyttämään keskenään puuvartisen ja ruohovartisen pionin. Hänen mukaansa puu- ja ruohovartisen risteymiä sanotaan yhä itoh-risteymiksi. Erityisesti niitä on luonut amerikkalainen Anderson. Tämäkin ’First Arrival’ on hänen jalosteensa. Itohien varret puutuvat, mutta yleensä kuolevat talvella, joten keväällä niille kasvaa uudet varret kuten ruohovartisillekin pioneille. Varret ovat vahvat, tukemista ei tarvita. Itoh-hybridien kukinta alkaa yleensä viikoilla 4−5. Ne ovat yhä keskimäärin muita pioneja kalliimpia. Väreissä on runsaasti kellanpunaisiakin sävyjä, jotka ovat tavoiteltuja. Kuvattu 29.6. / viikko 4.Viikolla 4 kukkivat jo myös aikaisimmat kiinanpionit kuten ’Do Tell’, joka on rekisteröity 1946. Ne, joita pihoilla kasvaa, ovat enimmäkseen vanhempia kiinanpionin lajikkeita. Ne avautuvat viikoilla 4−7, joten pelkästään niilläkin voisi saada yli kuukauden kukinnan. Myymälöissä Suomessa on tarjolla yleensä juuri kiinanpioneja, mutta kukinta-aikaa ei tiedä ostaessaan. Tuloksena voi olla penkki, jossa kaikki aukeavat viikolla 5 eli samaan aikaan. Silloin on kukinta upea, mutta varsin nopeasti ohi. Kuvattu 20.6. / viikko 4.Itoh-hybridit toivat pionitarhaan vahvan keltaisen värin, jota ruohovartisiin hybrideihin yhäkin haetaan – ruohovartiset pionit, joita sanotaan keltaisiksi, ovat usein väriltään lähempänä kermanvalkoista kuin keltaista. ’Bartzella’ on elinvoimainen itoh-risteymä, jonka suurissa, kirkkaankeltaisissa kukissa on myös punaista. Sitä on Suomessakin ollut usein saatavana. Muiden itohien tavoin se kasvattaa sopusuhtaisen pensaan ja pysyy pystyssä ilman tukia. Kuvattu 13.7. / viikko 5.
Viikolla 5 alkavat avautua jo lukuisat kiinanpionilajikkeet. Pionien huikein hyöky on alkamassa. Täällä lounaisrannikolla se ajoittuu yleensä noin viikon juhannuksen molemmin puolin. Silloin kukkivat muun muassa ihanat, vanhat ranskalaiset lajikkeet, joista joillain on muhkeiden kukkien lisäksi hurmaava tuoksu. Myöhäisiä kiinanpioneja avautuu vielä viikoilla 6 ja 7, ja niiden kukintaa kestää elokuulle asti. Pisimpään kukkivat ne, joilla ei ole vain yhtä kukkaa jokaisessa varressa vaan myös sivunuppuja, jotka avautuvat pääkukkaa myöhemmin.
Modernin pionin isänä pidetään amerikkalaista professori Saundersia, joka keräsi järjestelmällisesti eri puolilta maailmaa pionin luonnonlajeja ja risteytti niitä keskenään onnistuen näin luomaan suuren määrän erilaisia hienoja hybridejä. Yksi suosittu keräilykohde pioneista ovat juuri Saundersin hybridit. Haastavakin keräilykohde ne ovat, sillä eri taimistot myyvät niistä eri vuosina mikä mitäkin, tai eivät mitään. Hänen luomuksensa on myös tämä ’King’s Ransom’, joka on esimerkki myöhäisistä hybrideistä – sellaisiakin siis on. Tieto pionin vanhemmista ei ole säilynyt, mutta vahva punainen tulee ilmeisesti turkinpionilta. Kuvattu 23.6. / viikko 5.
Se, koska ensimmäinen kukintaviikko eli viikko 1 alkaa, vaihtelee maan eri osissa. Lapissakin on pioneja, mutta ne kukkivat myöhemmin kuin etelämpänä. Pionin kukinta-aikaan vaikuttaa lajin ja lajikkeen lisäksi myös kasvupaikka ja sää. Lämpimällä, aurinkoisella seinustalla kukinta aikaistuu, varjoisella paikalla myöhentyy. Jos kesällä on pitkä sadejakso, kukinta siirtyy pionien odottaessa parempaa säätä – voipa käydä niinkin, että viikon 7 kiinanpionit eivät jaksa enää lainkaan avata nuppujaan. Tässä ilmoitetut kukintaviikot eivät siis aina toteudu täydellisesti, mutta ainakin itselleni on niistä ollut suurta apua pyrkiessäni saamaan pidemmän pionien kukinnan pihalleni.
Teksti ja kuvat Päivi Salminen Suomen Pionistit ry:n ja Vaalan Omakotiyhdistys ry:n sihteeri
Tarvitsemme hyväksyntäsi kaikenlaisten evästeiden käytölle. Pystyt muuttamaan valintojasi myöhemmin Tietoa evästeistä -sivun kautta.
Välttämättömät
Aina aktiivinen
Toteuttavat sivuston perustoimintoja, kuten esimerkiksi jäsenkirjautumisen.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastointi
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Keräävät sivuston käytöstä tietoa, jota käytetään sivuston ja sen sisältöjen kehittämiseen.
Markkinointi
Mahdollistavat sosiaalisen median palveluiden upotusten näyttämisen.
