Kattopesu aiheuttaa helposti vesistöhaittoja
Kattopesuissa käytettyihin sammalenpoistoaineisiin liittyy merkittävä myrkkykuormituksen riski. Vähäriskisin vaihtoehto on harjata katto ja huuhdella vedellä.
Kattopesu on yleistynyt, mutta sen ympäristövaikutuksia tunnetaan yhä puutteellisesti. Erityisesti kemialliset sammaleenestokäsittelyt, joissa aineet jätetään sateen huuhdottaviksi, voivat kulkeutua hulevesien mukana suoraan lähivesiin.
Tukes on ottanut kattopesuihin kantaa jo vuonna 2018, ja suosittelee ensisijaisesti mekaanista pesua. Käytännössä pesut tehdään kuitenkin usein kemiallisesti, ja monin paikoin tavalla, joka on ristiriidassa ympäristönsuojelulain kanssa – kemikaalit päätyvät hulevesien mukana suoraan luonnonvesiin.
Vaikutukset vesistöön riippuvat käytetyistä aineista, huuhtoutumisen ajankohdasta ja vastaanottavan vesistön herkkyydestä. Pienissä kaupunkipuroissa seuraukset voivat olla merkittäviä. Lyhytaikaisetkin myrkylliset pitoisuudet voivat vahingoittaa herkkää vesieliöstöä sekä purojen kalastoa.
Vaikka pesuaineita usein markkinoidaan biohajoavina, ne eivät hajoa välittömästi. Ongelma syntyy ajasta, jolloin aineet ovat vielä myrkyllisiä ja päätyvät vesistöihin. Tutkimusten mukaan haitallisia yhdisteitä voi huuhtoutua katoilta vielä pitkään käsittelyn jälkeen.
Vastuut ovat selkeät, mutta niitä ei tunneta
Rakentamislain (pykälät 139 ja 140) mukaan kiinteistön omistajalla tulee olla rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje, jossa määritellään myös katon kunnossapito sekä hulevesiin liittyvät käytännöt – mukaan lukien se, ettei toiminnasta saa aiheutua ympäristöhaittaa. Jos ohje puuttuu tai on liian yleisluontoinen, omistajan vastuulla on sen päivittäminen ajan tasalle.
Hulevesien laadunhallinnassa ensisijainen vastuu on siis kiinteistön omistajalla. Samanaikaisesti kattopesuja toteuttavia yrityksiä ohjaa ympäristönsuojelulaki, erityisesti pykälät 6 ja 7: toimijan tulee olla selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista sekä ehkäistä haitat ennalta ja vähentää väistämättömät haitat mahdollisimman pieniksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sekä tilaajan että toteuttajan on yhdessä varmistettava, ettei pesusta aiheudu haitallisia päästöjä hulevesiin.
Rakennuskannan kunnossapidon ohjeistus kytkeytyy suoraan rakennusvalvontaan ja rakentamislain soveltamiseen, ja olisi perusteltua, että tämä näkyisi kuntien rakennusjärjestyksissä. Helsingissä ja Espoossa ollaan tiettävästi parhaillaan valmistelemassa ensimmäisiä kattopesua koskevia kirjauksia.
Kattopesujen ympäristöriskit koskettavat laajasti talonomistajia, huoltoyhtiöitä, isännöitsijöitä, urakoitsijoita sekä mm. hulevesialan toimijoita. Siksi keskeistä on tietoisuuden lisääminen ja yhteistyö: tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä, ajantasaista ohjeistusta ja vuoropuhelua, jotta rakennusten kunnossapito, hulevesien laatu ja elinvoimaiset kaupunkivedet voidaan turvata rinnakkain.
Ratkaisuja on – ja ne ovat usein yksinkertaisia
- Mekaaninen puhdistus (harjaus ja vesihuuhtelu) on ensisijainen ja vähäriskisin vaihtoehto kattojen pesemiseen.
- Jos katonpesussa käytetään kemikaaleja, tulee noudattaa tarkasti käyttöturvallisuusohjeita ja estää aineiden pääsy ympäristöön, esimerkiksi keräämällä pesuvedet talteen.
- Tarvitaan lisää tutkimusta ja selkeitä käytäntöjä vähiten haitallisten menetelmien tunnistamiseksi. Seuraa uutisointia aiheesta!
Lue lisää: Hulevesihallinnan sokea piste
Henrik Kettunen
Kirjoittaja on Helsingin kaupungin projektinjohtaja.
