Omakotiliiton tulevaisuutta ei tehdä eilisillä eväillä
Mitä yhteistä voi olla Omakotiliiton strategialla ja maailmanpolitiikan myrskyisellä nykyajalla? Onko meillä rohkeutta päästää irti ja katsoa rohkeasti tulevaisuuteen? Tätä kysyy Omakotiliiton järjestöpäällikkö Sami Toivanen.
Omakotiliiton liittokokous vuonna 2028 on paljon vartijana. Kokous päättää liiton uudesta strategiasta. Strategia ei ole vain paperi – se on valinta tulevaisuudesta. Se määrittelee Omakotiliiton suunnan ja päämäärämme 2030-luvulla.
Strategia voidaan kaikessa yksinkertaisuudessaan tiivistää kahteen kysymykseen: mitä tarjoamme ja kenelle? Omakotiliiton tapauksessa ensimmäisen kysymyksen vastaus liittyy jäsenyyden ja sen tuottaman arvon ympärille. Kysymys kohderyhmästämme tuottaa jo todennäköisesti enemmän näkemyksiä, joita strategiaprosessissa pohditaan.
Strategiamalleissa ja prosessikuvauksissa riittää valinnanvaraa. Keskeisimmät nurkkapaalut strategiatyölle ovat teoriasta riippumatta nykytilan kartoitus, toimintaympäristön muutoksen arviointi, tavoitteiden asettaminen sekä toimenpiteiden määrittely.
Strategian valmistelun haasteellisuus on tahdossa irrottautua totutuista toiminta- ja ajattelutavoistamme ja kyvyssä raottaa kiihkottomasti tulevaisuuden sumuverhoa.
Mitä yhteistä voi olla Omakotiliiton strategialla ja maailmanpolitiikan myrskyisellä nykyajalla? Tämän kysymyksen esitin itselleni luettuani akatemiatutkija Timo Miettisen Helsingin Sanomissa 1.2.2026 julkaistun esseen Donroe-oppi pyrkii kääntämään kelloa taaksepäin. Miettinen tiivistää kirjoituksessaan, että ”[maailmanpolitiikan] kriisejä hallitaan usein teknisinä häiriöinä, ei merkkeinä järjestelmän uudistustarpeesta”.
Ellei kriisejä, niin ainakin perustavan luonteisia haasteita Omakotiliiton toiminnassa ovat olleet sähkön kilpailuttamisen ja talkkaritoiminnan vaikeutuminen sekä kamppailu ihmisten yhdistystoimintaan antamasta vapaa-ajasta. Miettisen näkökulmaa soveltaen voimme kysyä itseltämme: tulkitsemmeko näitä muutoksia teknisinä häiriöinä vai merkkeinä järjestelmän uudistustarpeesta?
Miettistä on syytä lainata sanatarkasti hänen toisellakin jäänkirkkaalla havainnollaan: ”Eurokriisi, muuttoliikkeet, brexit, pandemia ja Ukraina: jokaista tapahtumaa on määrittänyt halu ’palata normaaliin’. Samalla jokainen kriisi on vienyt Eurooppaa kauemmaksi siitä maailmasta, johon se yrittää palata”.
Onko meillä uskallusta päästää irti menneestä maailmasta ja katsoa rohkean uteliaasti, mitkä asiat ovat toimintamme peruspilareita uudella strategiakaudella?
Samalla tavalla tavoittelemamme ”vanha Omakotiliitto” pakenee yhä kauemmas otteestamme, ja sen saavuttaminen käy koko ajan yhä vaikeammaksi. Onko meillä uskallusta päästää irti menneestä maailmasta ja katsoa rohkean uteliaasti, mitkä asiat ovat toimintamme peruspilareita uudella strategiakaudella?
Juoksemmeko kiihdyttävän junan viimeisen vaunun perässä kuin Vesa-Matti Loirin esittämä Jake Pojat-elokuvassa vain todetakseen, että juna liikkuu meitä vikkelämmin?
Omakotiliiton strategian valmistelu on siitä lohdullista, että kenelläkään ei ole hallussaan ehdotonta totuutta ja varmaa tietoa, mitä valintoja liiton pitää tehdä. Asioiden lopullinen toteutuminen on tiedossa vasta historian kirjoittajilla, ja heilläkin tulkintoina toteutuneesta tapahtumasta.
järjestöpäällikkö
Omakotiliitolla on kuitenkin mahdollisuus sanoittaa itselleen loistava tulevaisuus. Meidän pitää vain vapautua olettamustemme kahleista ja ymmärtää irrottaa otteemme menneestä. Sen jälkeen pitää tarttua niihin kahvoihin, jotka avaavat ovet uusien mahdollisuuksien maailmaan.
Timo Miettistä mukaillen voitaneen todeta, että Omakotiliiton uusi strategia perustuu haasteisiin, jotka pakottavat meidät muuttumaan, ja historiallisesta muistista, joka antaa muutokselle suunnan.
Tutustu Omakotiliiton nykyiseen strategiaan
