Kauhunaapuria ei kiinnosta muiden asukkaiden toive rauhasta

Julkaistu

Mitä jos naapuri vonguttaa moottorisahaa ylioppilasjuhlien aikaan tai ammuskelee ilmakiväärillä omakotialueella? Vaikka ympärillä olisi kymmenen unelmanaapuria, yksikin häirikkö aiheuttaa stressiä. Hienotunteisuus ja muiden huomioon ottaminen tuntuvat olevan meidän pölyisten, ankeiden nillittäjien vinkunaa, kirjoittaa pakinoitsija Anni Veck.

Kaikkein parasta olisi, jos me kaikki olisimme unelmanaapureita. Kun naapuriltasi kysyttäisiin, millaistas väkeä tuossa viereisessä talossa asuu, hän saisi puhtain mielin vastata: siinä asuu Mähköset, aivan unelmanaapurit.

Meillä kaikilla on naapuri. Joillain niitä on tiheämmässä, jonkun naapuri asuu kahden kilometrin päässä. Toinen kuulee naapurinsa toilettikäynnit, toinen näkee vain moottorikelkan jäljet omalla pihatiellään. Yhtä kaikki oletan, että meistä jokainen tahtoisi asua unelmanaapurin naapurina. Unelmanaapuruus toki tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Toisen mielestä on täydellistä, että naapuri pysyy omissa piireissään, ei näy eikä kuulu. Joku taas arvostaa sitä, että saa koska tahansa soittaa ovikelloa ja pyytää lainaksi uretaanimassaputkiloa, kanelitankoa tai karhunlankaa, jos yllättävä karhunlankatarve iskee.

Unelmamaailmassa unelmanaapuri morjenstaa kohdattaessa, ja mieltymyksistä riippuen joko jää sanalle tai nimenomaan ei jää, jos postilaatikkokohtaaminen tapahtuu. Toisten mielestä on kiva vaihtaa naapurin kanssa pari ajankohtaista sanaa, toinen luikkii kernaasti karkuun ihmisen kohdatessaan. Molemmat tavat ovat hyväksyttäviä.

Hyväksyttävää ei sen sijaan yleisen mielipiteen mukaan ole moottorisahaveistosten tekeminen pyhäpäivisin. Valjakkokoiratarha aidan toisella puolen ei myöskään kaikkien huulille tuo pelkkää auvoista hymyä. Joku saa naapurikseen hänet, joka myy laittomia ainesosia ja jonka hämärän pikku putiikin aukioloajat ovat laajemmat kuin läheisen yötä päivää auki olevan supermarketin.

Joku onneton saa naapurikseen hänet, jonka mielestä hauskanpidolla tarkoitetaan ilmakiväärillä ammuskelua pitkin poikin sen jälkeen, kun on pari päivää nautittu erilaisia tuotteita. Hauskapitoa säestää terassille kannetuista jääkaappipakastimen kokoisista kaiuttimista ilmoille kantautuva tekno. Bassonjytke kantautuu lähitaloihin sisälle saakka aiheuttaen epäilyksen fataalista rytmihäiriöstä.

Ystävällinen ja rakentava huomautus kolmatta päivää jatkuneista ulkoilmajuhlista ei tehoa häneen ja hänen laajaan ystäväpiiriinsä. Huomauttajan pitäisi kuulemma relata. Teknoisa Bile-Make pitää kiinni motostaan ”oma tupa, oma lupa.” Bile-Makea ei kiinnosta nihkeiden nillittäjänaapureiden ankeat sössötykset joistain typeristä säännöistä, jotka muka koskevat omakotitaloalueitakin. Bile-Make elää elämänsä omilla säännöillään, rentoutuu raskaan viikon jälkeen ja lasauttaa ilma-aseellaan tyhjän kaljatölkin rikki. Elämä on bilettäjän parasta aikaa!

Vaikka henkilöllä olisi kymmenen unelmanaapuria, ei tunnelman ankeutumiseen tarvita kuin se yksi, joka jatkuvasti jotain. Oli se jotain sitten polttomoottorikäyttöisten nöönnöttimien jatkuvaa nöönnöttämistä, tai sitä, kun se äänekkyydestään kuuluisa naapuri päättää aloittaa uuden moottorisahaveistoskarhun tekemisen juuri sillä hetkellä kun orapihlaja-aidan takana karautetaan kurkku selväksi, kilautetaan pikkulusikalla kuohuviinilasin reunaan ja aiotaan pitää tuoreelle ylioppilaalle ja juhlakansalle koskettava onnittelupuhe. Moottorisahaveistoskarhu kun ei odota.

Hienotunteisuus ja muiden huomioon ottaminen tuntuvat olevan meidän pölyisten, ankeiden nillittäjien vinkunaa.

Olen kiitollinen niistä unelmanaapureista, jotka sen yhden ilotulitusraketteja humalassa vuokrapaljusta ammuskelevan öykkärin rinnalla näyttäytyvät kultakimpaleina ja glitterpölynä. Taannoin yllätyin liikutukseen saakka, kun huomasin naapurini käyneen käyttelemässä lumilinkoaan meidänkin pihatiellä. Sydämessä läikähtävä ilo tuntuu aivan toiselta kuin miltä tuntuu aivojen stressikeskuksissa silloin, kun öykkänaapuri öykkäröi.

Unelmamaailmassa kaikki olisivat unelmanaapureita toisilleen, ja pärryyttäjät, bilettäjät, nöönnöttäjät, sahamestarit ja teknomusiikin ystävät asuisivat kaltaistensa kanssa kaukana meistä ankeista valittajista, jotka emme ymmärrä mistään hauskasta mitään.

Anni Veck

Kirjoittaja asuu Lahdessa vuonna 1954 rakennetussa rintamamiestalossa, josta puuttuu viidettä vuotta vielä se kuuluisa viimeinen lista. Työkseen hän myy rautakaupassa rautaa ja nostelee sitä vapaa-ajallaan. Vaikka lajina on penkkipunnerrus, oman pihan kukkapenkkien kanssa on vähän niin ja näin.


Avainsanat jotka liittyvät artikkeliin

Perhe heittelee frisbeetä omakotitalon pihalla koiransa kanssa.