Kipin kapin yksityistietä korjaamaan!
Asutko tai mökkeiletkö yksityistien varrella? Yksityisteiden perusparannuksiin varattuja avustuksia on jaossa ennätyksellisen paljon. Eivät kai ne jää teidän tiellänne käyttämättä?
Rahasta puhuminen näinä inflaation päivinä on tietysti kurjaa, kun omakotiasukkaan kukkarolla käy jo valmiiksi melkoinen pyörre. Korjausvelka ei koske yksin rakennuksia, vaan myös infra kärsii siitä. Yksityistiet ovat sen varressa olevien maanomistajien yhteisellä vastuulla, ja niinpä omakotitaloasujakin joutuu kantamaan osansa tienpidon kustannuksista. Jo viime keväänä aurausurakointien kanssa oli vaikeuksia, kun polttoaineen hinta tuplaantui talven aikana.
Tilanne ei kuitenkaan ole niin paha, etteikö hyviäkin uutisia olisi tarjolla. Yksityisteiden perusparannuksiin varattuja valtion yksityistieavustuksia on jaossa ennätyksellisen paljon. Avustuksiin on varattu 30 miljoonaa euroa, ja tukipottia on vielä reilusti käyttämättä. Rahan loppumisen sijasta ennemmin on huoli siitä, millaisen viestin lähetämme Helsinkiin, jos tarjolla oleva raha ei kelpaakaan. Eikä kovin suuria ennustajan lahjoja tarvita ennustamaan avustukseen osoitettujen varojen pienentyvän tulevina vuosina. Vielä muutama vuosi sitten oltiin pitkään tilanteessa, jolloin avustusmäärärahat olivat koko valtakuntaan 1–3 miljoonaa euroa.
Uudesta yksityistielaista poistui vaatimus kolmesta vakituisesta asuinrakennuksesta tuettavan tien varrelta. Tämä ”kolmen savun” sääntönä tunnettu vaatimus elää ihmisten mielissä vielä vahvana, ja valitettavasti jotkut tiekunnat ovat sen takia jättäneet hakematta avustusta perusparannushankkeisiinsa. Sen sijaan uusi laki vaatii tiekunnan hallinnon olevan ajan tasalla, eli tiekokoukset on pidettävä vähintään neljän vuoden välein.
Perusparannuksia tuetaan reilusti
Valtio avustaa yksityisteiden perusparannuksia 50 %:n osuudella tukikelpoisista kuluista ja erityiskohteiden, kuten siltojen ja suurten rumpujen osalta avustus on 75 %. Myös suunnittelukustannukset ovat tukikelpoisia kuluja. Asfaltointi sitä vastoin ei kuulu avustettavien perusparannusten joukkoon, mutta niissäkin hankkeissa sitä edeltävät työvaiheet voivat saada avustusta, jos asfaltointi toteutetaan erillisenä hankkeena.
Peruskorjaushanke edellyttää käytännössä aina lainarahoitusta pankista. Sen avulla tieosakkaiden maksuosuudelle saadaan kohtuullisesti esimerkiksi 10 vuoden maksuaika. Valtio maksaa avustukset jälkikäteen, joten avustetullekin osalle hankkeen kustannuksia on varmistettava väliaikainen rahoitus. On selvää, että osalle maanomistajista ja omakotiasujista lisäkustannukset tuntuvat pahasti, mutta kokonaisuutta ajatellen nyt on otollinen aika suuremmillekin perusparannuksille.
Tyypillisesti omakotitalon vuotuinen tiemaksu on ennemmin kymppejä kuin satasia, mutta vaihteluväli on suuri. Tien pituus, vähäiset muut käyttäjät ja erityiskohteet, kuten sillat, voivat nopeasti nostaa tiemaksua. Onpa Suomessa sellaisiakin tiekuntia, joiden hoidossa on lossi ja lossilla tiekuntaan työsuhteessa olevat palkatut lossinkuljettajat. Perusparannuksen maksuosuudet ovat suuremmat, mutta usein niissäkin puhutaan satasista, ja isommissakin summissa vuotuinen lyhennys jää vielä jollakin tavoin kohtuulliseksi.
Ensin yksiköinti kuntoon
Perusparannuksen kustannukset jaetaan tieosakkaille samalla tavoin kuin tienpidon muutkin kustannukset, eli kunkin kiinteistön käyttöön perustuvat tieyksiköt määrittävät maksuosuuden. Tieyksiköinneistä annettua Maanmittauslaitoksen ohjetta päivitettiin pari vuotta sitten, ja silloin vakituisesti asuttujen omakotitalojen maksuosuutta pienennettiin siten, että taloudessa katsotaan lähtökohtaisesti olevan kaksi henkilöautoa. Aiemmin jo toisesta henkilöautosta katsottiin voitavan ottaa lisäyksiköitä eli kasvattaa maksuosuutta. Tämä pieni päivitys oli oikean suuntainen, koska hyvin palvelevan julkisen liikenteen ulkopuolella kaksi autoa alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Parannushankkeelle voidaan määrittää myös erilliset perusparannusyksiköt, joissa osuudet lasketaan eri tavalla kuin normaalissa tien hoidossa, mutta ne edellyttävät jotakin poikkeuksellista vain osalle osakkaista lankeavaa hyötyä. Näin voi olla esimerkiksi siltojen kohdalla, jos silta palvelee vain osaa tien osakkaista.
Yksiköintiä ei kuitenkaan kannata sivuuttaa olan kohautuksella, vaan ensitöikseen on syytä varmistaa sen olevan kutakuinkin ajan tasalla. Jos päivityksiä ei ole tehty kiinteistöjen käyttötarkoituksien muuttuessa, on koko projekti syytä aloittaa yksiköinnin päivittämisellä. Se on ainoa keino varmistaa maksurasituksen oikeudenmukainen jakautuminen.
Perusparannushanke on suunniteltava ennalta huolella, ja jo valtion avustuksen hakeminen edellyttää kirjallista suunnitelmaa tehtävistä töistä. Jos tiekunnassa on omasta takaa maanrakentamisen osaamista, onnistuu suunnittelu omanakin työnä, mutta yleensä järkevintä on hankkia ammattiapua. Kuten todettua, myös suunnittelukustannukset ovat hankkeen tukikelpoisia kuluja. Isoja maanrakennusfirmoja tai suunnittelukonsultteja eivät pienehköt yksityisteiden hankkeet kiinnosta. Maassamme on tarjolla tieisännöitsijöiden ammattikunta, joka edustaa alan osaamista, ja osa tieisännöitsijöistä on keskittynyt perusparannustöiden suunnitteluun ja urakoiden valvontaan. Tällaisen tieisännöitsijän yhteydet maanrakennuskoneyrittäjiin ja muihin tavarantoimittajiin ovat erittäin arvokkaat. Urakan onnistumiselle on tärkeää löytää osaavat ja hyvillä referensseillä varustetut koneyrittäjät.
Tiekunnan kokous päättää
Tiekunnan merkittävät asiat kuuluvat tiekunnan yleisen kokouksen päätettäväksi, ja perusparannushanke on ehdottomasti sellainen. Kokouksessa tieosakkaat käyttävät äänivaltaa tieyksiköidensä osoittamassa suhteessa.
Perusparannushanke edellyttää yleensä paria-kolmea kokousta. Ensimmäisessä tehdään päätös suunnittelun aloittamisesta ja toisessa päätetään hankkeen toteuttamisesta, rahoittamisesta ja avustuksen hakemisesta sekä vastaanottamisesta. Kokemus on osoittanut, että osaavaa tieisännöitsijää tarvitaan myös pöytäkirjojen kirjauksissa, sillä rahoitusta hallinnoivat ELY-keskukset ovat tarkkoja sanamuotojen kanssa. Avustuksen hakemisen ohella tulee löytyä myös päätös avustuksen vastaanottamisesta.
ELY-keskuksen sivuilta löytyy ohjeet hakemisesta ja kirjauksista, jotka tulee päätöspöytäkirjoista löytyä. Samoin paikallisen ELY:n yksityistieasiantuntijan kanssa voi keskustella hankkeesta jo ennen hakuvaihetta.
Rohkeasti mukaan oman tiekunnan toimintaan
Omakotitalossa asuvalle ja sen kunnossapidosta vastuuta kantamaan tottuneelle tieasian ei tarvitse olla suurempi huolenaihe saati ongelma. Tienpidon ja sen hallinnon pyörittämisen kanssa kyllä pärjää niin maalais- kuin kaupunkilaisjärjelläkin. Pientä vaivaa ja paneutumista se tietysti vaatii, mutta kyse on kuitenkin oman omaisuuden ylläpidosta. Eikä vähätellä pidä hyvästä tienpidosta syntyvää hyvää jokapäiväisen liikkumiseen.
Nyt osa kunnista on ryhtynyt vetäytymään liki ikiaikaisista teiden kunnossapitoa koskevista sopimuksista ja käytännöistä. Osasyynä on varmasti taloudellisten haasteiden vuoksi tiheällä kammalla etsittävät kustannussäästöt. Toinen peruste tulee jo kolme vuotta voimassa olleesta uudesta yksityistielaista, jonka perusteella yhteiskunnan avustusta nauttivan tiekunnan hallinnon tulee olla käynnissä. Tähän asti moni tiekunta on nukkunut vuosikymmeniäkin ruususen unta, jos kunta on tarjonnut täyttä ylläpitoa. Tien hoitaminenkin on lain näkökulmasta yksityistieavustusta.
Valitettavasti valtio ei avusta tien kunnossapitoon eli auraukseen ja muihin normaaliin teiden hoitoon liittyvissä kustannuksissa. Kunnat avustavat, mutta tilanne vaihtelee kunnittain. Ajantasaisen tiedon saa omasta kunnasta.
Simo Takalammi, Suomen tieyhdistys