60-vuotias Linnainmaan omakotiyhdistys seuraa aikaansa

Vastuuntuntoisesti ja suurella sydämellä – siinä linnainmaalaisten ohjenuorat yhdistystoimintaan. Tampereella toimiva Linnainmaan omakotiyhdistys pitää paikallisten asukkaiden puolia ja katsoo samalla tulevaisuuteen.

Maija Gylling muutti perheensä kanssa Linnainmaalle viisi vuotta sitten. Aiemmassa rivitalokodissa taloyhtiötoiminta oli tullut tutuksi, joten hänestä tuntui luontevalta lähteä mukaan myös omakotiyhdistykseen.

– Oma asuinalue on ihmiselle tärkeä. Ainakin minä haluan tietää, mitä lähistöllä tapahtuu, ja päästä vaikuttamaan ympäristöön. Ympäristön pitää olla viihtyisä itselle ja tietysti kaikille muillekin. Sitä paitsi yhdistystoiminnassa tutustuu ihmisiin, Gylling perustelee innostumistaan mukaan omakotiyhdistyksen hallitukseen.

LinnainmaanOK-LauraVesa
Markus Nenonen (vas.), Maija Gylling, Jouni Hietamäki, Robert Chambers, Jukka Hallikainen (edessä) ja Ritva Hiltunen ovat Linnainmaan omakotiyhdistyksen hallituksen jäseniä. Kuva: Laura Vesa

Linnainmaa on Tampereen koillisosassa sijaitseva noin 30 000 asukkaan kaupunginosa. Linnainmaan Omakotiyhdistykseen kuuluu noin 200 kotitaloutta.

– Linnainmaan asuinalue on aikoinaan rakentunut parin ison maatilan maille. Sodan jälkeen rakennusbuumi vauhditti omakotiasumista täällä, kuten kaikkialla Suomessa, yhdistyksen puheenjohtaja Robert Chambers kertoo.

Tänä vuonna yhdistys on juhlinut kuusikymppisiään. Kaikki yhdistyksen jäsenet saivat kutsun Tampereen raatihuoneelle huhtikuun lopussa. Silloin kippisteltiin vähän komeammissa saleissa.

Oli syytäkin kippistellä, sillä yhdistys on saanut monenlaista aikaan: on säännölliset siivoustempaukset, vieraslajien nitistämistalkoot, harrastusryhmät ja maaliin viety valokuituhanke. Yhdessä myös otetaan kantaa kaavoitukseen.

– Kaavoituksessa pitää huomioida nykyinen asutus, mutta emme halua olla kehityksen jarruna. Aluetta pitää kehittää niin, että otetaan samalla kaikki huomioon, Jouni Hietamäki miettii.

– Vaikka työskentelen alalla, en uskonut valokuidun toteutumiseen täällä ennen kuin ilmoitettiin, että nyt se tulee. Se oli niin iso hanke. Mutta lopputulos kertoo yhdistyksen kyvyistä saada asioita aikaan, Markus Nenonen puolestaan toteaa.

Linnainmaan aktiiveja kuvaa Ritva Hiltusen lausahdus: suurella sydämellä ja vastuuntunnosta – me emme luovuta.

Maanantai-illat Linnainmaan koulun liikuntasalissa ovat olleet yhdistyksen omaa aikaa jo syyskuusta 1984, jolloin ensimmäinen tanhuryhmä kokoontui.

– Silloin piti taistella, että yhdistys sai maanantai-illan käyttöönsä. Alkuun kaupungilta sanottiin, että pitäisi rekisteröityä urheiluseuraksi, Hiltunen muistelee.

Sopuun kuitenkin päästiin. Alkuun lattiaa tömisyttivät tanhuajat, sitten lentopalloilijat. Nyt jumpataan ja harrastetaan pilatesta. Kesällä kahvakuulaillaan Koivupirtinkadun puistossa.

– Seuraamme aikaamme ja tarjoamme sitä, mitä ihmiset haluavat. Hiihto- tai pilkkikisoihin tulisi korkeintaan puolikas ihminen. Kun itse oli tenava, pilkkikilpailuihin lähdettiin täältä linja-autoittain, Hiltunen muistelee.

– Ajat muuttuvat. Yhdistys joko muuttuu mukana tai ei, toteaa puheenjohtaja Robert Chambers.

Artikkeli on julkaistu Omakotilehdessä 03/2018. 
Teksti: Anu Kylvén
Kuva: Laura Vesa

Lue PDF-versio

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä