Omakotiyhdistykset kunnan suurimpina kansalaisjärjestöinä
Nykyisessä tehtävässäni olen päässyt harrastamaan kotimaan matkailua - kohtuudella. Omakotiyhdistyksen juhlat ovat ehdottomasti mukavimpia työtehtäviä, tänä syksynä Lieksa, Hyrylä niin ja Lappeenrantaankin kävi kutsu.
Päällimmäinen puheenaihe Lieksan juhlissakin oli Omakotiyhdistyksen jäsenmäärä. Suhteellisen lyhyen toiminta-ajan kuluessa Lieksan omakotiyhdistys yhdistys on onnistunut kasvamaan kunnioitettavaan kokoon yli 2.000 jäsenellä. Henkilömäärä on jäsentalouksina mitattuna vielä selvästi suurempi. Kysymyksessä on aidosti iso yhdistys.
Lieksa ei ole ainut paikkakunta, missä omakotiyhdistys on kaupungin suurin asukkaita edustava kansalaisjärjestö. Se on mainio lähtökohta, kun kehitetään yhdistyksen toimintaa ja tehdään yhteistyötä kaupungin kanssa. Myös kunnissa omakotitoiminnan merkitys ymmärretään varsin hyvin. Oulun edellinen ja Vantaan tuleva kaupunginjohtaja totesi, että omakotiyhdistyksellä on kuntaan päin edunvalvojan rooli, mutta myös kumppanin rooli.
Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää asukkaiden ja heitä edustavien yhdistysten kuulemista. Kunnalle kuuleminen on helpointa toteuttaa yhdistyksen kautta, silloin myös yhdistyksen kumppanuusrooli korostuu. Tulevaisuuden kunnassa asukkaiden vaikutusmahdollisuudet tulee toteuttaa nykyistä paremmin. Tämä on hyvä pitää mielessä jo vuoden kuluttua olevissa kunnallisvaaleissa.
Jäsenmäärä on Omakotiliiton voimavara
Meitä Omakotiliitossa, siis liittoyhteisössä, on nyt tänä syksynä jo yli 75.000 henkilöjäsentä! Vuositavoitteena ollut 74.000 ylittyi Juhannuksen jälkeen! Omakotiliiton jäsenmäärän mainiossa kehityksessä ovat olleet avainasemassa liiton jäsenyhdistykset. Jäsenmäärän kasvusta voidaan päätellä, että kansalaisten mielestä toimintamme on ollut onnistunutta ja yhteiseen edunvalvontaan on tarvetta. Tällä jäsenmäärällä olemme kansalaisjärjestösarjassa hyvänkokoinen toimija.
Hallituksen asuntopoliittinen toimenpideohjelma
Uuden hallituksen ohjelma oli omakotiasukkaan kannalta osin ristiriitaista luettavaa. Hallitusohjelma antaa kuitenkin leikkauksien lisäksi lupauksia. Tärkeä lupaus on selvittää maapohjan osuus kiinteistöverotuksessa. Verotusarvojen nousu onkin luonut automaatin, jossa kiinteistöverot nousevat vaikka kunnat eivät nostaisi veroprosentteja. Olisi johdonmukaista, että kunnille annettaan mahdollisuus päättää kiinteistöveron alarajasta. Samoin vakituiseen asumiseen käytettävän kiinteistön tontille tulisi määrätä sama kiinteistöveroprosentti mitä asuinrakennuksellekin.
Hallitusohjelmassa luvattiin asuntopoliittinen ohjelma. Siksipä ympäristöministeriö asetti työryhmän laatimaan ehdotuksen valtioneuvoston asuntopoliittiseksi toimenpideohjelmaksi tälle hallituskaudelle. Siinä pitäisi turvatta sosiaalisesti ja alueellisesti tasapainoiset asuntomarkkinat, kiinnittää huomiota asumisen laatuun sekä turvatta erityisryhmien asumistarpeita. Asuntopolitiikalla edistettäisiin kohtuuhintaista asumista sekä kaikkien väestöryhmien mahdollisuuksia elämäntilanteeseensa sopivaan asumiseen, kestävää kehitystä, työmarkkinoiden toimivuutta ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia. Tavoitteena on lisätä erityisesti pieni- ja keskituloisille suunnattua vuokra-asuntotuotantoa.
Ohjelmapaperia on siis luvassa, eikä pelkästään paperia sillä tulos julkaistaan myös sähköisesti. Omasta puolestani toivoisin, että myös tavallisten kansalaisten, ja itse asiassa, kansalaisten enemmistön asumistavoitteet otettaisiin valtiovallan suojelukseen.
Hallitusohjelman hengessä energia-avustukset pitäisi ottaa asuntopoliittisen toimenpideohjelman kärkeen. On syytä sopia ripeästi energiakorjausavustusten jatkamisesta ja vahvistaa niiden määrät pitkäjänteisesti. Tähän linkittyvä kuluttajien puolueeton energiatehokkuusneuvonta tulee vakiinnuttaa pysyväksi järjestelmäksi. Tästä on jo valtioneuvoston periaatepäätös, joten ei muuta kuin toimeksi.
